Vladimir Horowitz

Vladimir Horowitzilla on selkeästi muista erottuva sointi ja musiikin muotoilutapa. Horowitz oli nuorena hurja virtuoosi, jonka soitosta ei vauhtia ainakaan puuttunut. Nuoren Horowitzin levytyksissä huomiotani on herättänyt äärimmäinen soiton 'tiiviys'. Soitto tuntuu olevan pakattu niin kompaktiin pakettiin kuin mahdollista. Vanhemmiten Horowitz vaikuttaa olevan enemmän musiikin erilaisten sävyjen ja tasojen esilletuoja ja koskettava tulkitsija.
Kosketus Horowitzilla on magneettinen. Liikkeet ovat säästeliäät ja harkitut. Visuualinen vaikutelma on yhtä selkeä ja magneettinen kuin kuulovaikutelma. Horowitz oli elinaikanaan todellinen yleisön suursuosikki.

Glenn Gould

Glenn Gould oli erikoislaatuinen taiteilijapersoona. Rytminkäsittely on äärimmäisen tarkkaa.
Istuma-asento oli Glenn Gouldilla ainutlaatuinen. Hän suostui käyttämään vain isältä saamaansa tuolia, jonka korkeus oli muistaakseni ~30cm. Tuolin narina tuotti ongelmia äänittäjille, jotka joutuivat editoimaan levytyksistä narinaa pois. Muita editoijien ongelmia olivat pianon säädöistä aiheutuneiden ylimäärästen vasaranlyöntien leikkaaminen nauhoituksesta ja mikrofonien sijoittelu niin, että Gouldin samanaikainen laulaminen soiton kanssa ei häiritse liiaksi.

Glenn Gould ei konsertoinut elämänsä loppupuolella lainkaan vaan keskittyi pelkästään levyttämiseen.

Sjatoslav Richter

Sjatoslav Richter oli pianisti, jolla oli valtavan isot kädet. Richteriä pidetään äärimmäisen varmana suurien kokonaisuuksien hallitsijana. Richter oli kuuluisan venäläisen pianopedagogin, Heinrich Neuhausin lempioppilas.
Jos Neuhausin opit kiinnostavat, niin aloittaa voi Neuhausin kirjoittamasta, suomennetusta kirjasta 'Pianon soiton taide'.

Emil Gilels

Emil Gilels oli Richterin tapaan Neuhausin oppilas. Gilelsin sointia on sanottu omalaatuisen metallinhohtoiseksi. Neuhaus arvelee kirjassaan sen johtuvan paljolti Gilelsin tavasta soittaa murrosiässä pianon voimakkuuden äärirajoilla - rajalla, jossa äänen voimakkuus on äärimmillään, mutta ei vielä muutu kolinaksi. Erittäin hiljaistenkin nyanssien kohdalla on kuultavissa metallinhohtoinen äänenväri - tuki on kohdallaan, puhumattakaan tulkinnasta.

Arthur Rubinstein

Rubinstein oli pianistina luonnonlahjakkuus, jonka ei tarvinnut harjoitella valtavia määriä soittaakseen hyvin. Rubinsteinin elämänasenne oli nautiskeleva - "Mitä enemmän elämää rakastaa, sitä enemmän se antaa rakkautta takaisin". Rubinsteinin tavassa soittaa on havaittavissa luonnollinen suhde musisointiin. Soitto on kuin keskustelua, vuorovaikutusta.